Tohtori Varis elää!

Tiistai 9.5.2017

Oli aika palata vanhan vihollisen Skin Weigh Paintingin pariin koulun kattohuoneistoon. Pyysin Alvista avukseni ja hän päättikin tällä kertaa neuvoa juuri sen mitä olin kaivannut ja minkä hän oli jättänyt kertomatta viime kerralla, minkä takia takkusin tuntikausia. Oli mahdollista maalata Valuen ollessa 0 mikä oli käytännössä kuin kumitustyökalu. Eikä aikaakaan kun sain homman hoidettua ja oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Joka kerta

Sormet aiheuttivat pahennusta

Vihdoin kaiken tämän työn jälkeen palaamme ensimmäisinä viikkoinamme tekemän MotionCapture animaation pariin. MotionCapture-animaation luuranko liitettiin mallin luurankoon ja hahmoni heräsi eloon ensimmäistä kertaa. Ah! Se näytti upealta vaikka siinä olikin muutamia glitchejä joissa sormet menivät miten sattuu.

Jee!

     Timeliner työkalun avulla oli mahdollista nopeuttaa, hidastaa ja leikata osia animaatiodatasta ja laittaa vaikka useampia päällekkäin. Olin kuitenkin tyytyväinen animaationi rytmiin ja seuraavaksi animaatio kiinnitettiin malliin pysyvämmin toimenpiteellä joka kulkee nimellä Baking.

     Seuraavaksi on mahdollisuus korjata animaation virheitä luomalla uusia animaatiotasoja joiden hierarkia toimii vähän kuin Photoshopissakin. Päällimmäiset hallitsevat alempia jne.

     Päätin tässä vaiheessa kuitenkin lisätä animoidun hahmon ympäristöönsä ja asettaa kaikki esineet oikean kokoisiksi ja oikeille paikoilleen. Asetin ympäristönkin tekstuureja paikoilleen.

Näyttää jo joltakin.

Tässä on lyhyt video tämän hetkisestä edistyksestä:

Monday

Maanantai 8.5.2017

Piirustustunnilla oppilaat olivat kerääntyneet piirtämään täytettyä haukkaa joka on hyökännyt pienemmän linnun kimppuun. Heillä on mustat paperit ja tarkoituksena on varjostuksen sijasta käyttää valkoista tuomaan esille valokohtia. Opettaja kysyy meiltä haluammeko me kokeilla samaa vai piirtää vain valkoiselle paperille. Haluamme tietenkin mustan paperin. Mittailen ahkerasti, mutta lopputuntia kohden motivaatio lopahtaa. Osasyynä on se, että piirustuksen opettajamme lähtee tänään New Yorkiin siskonpoikansa valmistujaisjuhliin eikä kukaan todennäköisesti tule pitämään meille enää piirustustunteja. Ajattelimme jos voisimme käyttää nämä tunnit siis 3D-projektimme työstämiseen.

Kävimme kuvanveiston luokassa kysymässä Kristapsilta mihin aikaan voisimme tulla huomenna työstämään pronssivalujamme, mutta saimme harmiksemme kuulla, että se ei onnistuisi sillä hän oli lähdössä pariksi päiväksi jonnekin ja haluaisi olla ohjaamassa meitä.

Istuskelimme käytävällä kun maalauksen opettaja Ieva tuli kertomaan, että on hieman kipeä ja joutuu lähtemään, mutta voisimme mennä viimeistelemään maalauksiamme luokkaan. Paikalla oli vain muutama opiskelija viimeistelemässä kurssin maalauksia ja lopputöitä.

     Koska palikkamaalaus oli käynyt hermoilleni enkä muutenkaan pitänyt asetelmasta ja halusin saada jotain edes lähes valmiiksi, päätin maalata ensimmäistä kangasasetelmaa.

Lisäsin varjoja ja valokohtia

Olimme valmistautuneet myös elävän mallin piirustukseen, mutta saimme kuulla, että sitä ei pidetä.

     Kotona laitoimme Alvikselle viestiä voisimmeko tulla huomenna työskentelemään 3D-juttusien parissa ja onnistuuhan se.

Työhommia asuntolassa

Sunnuntai 7.5.2017

Tänään jatkoin asunnolla taiteilua. Ensimmäiseksi halusin himmentää kipsihuulien maalijälkiä. Otin vaatekaapistani kuluneen sukan, laitoin kumihanskan käteen ja kaadoin sukkaan tärpättiä ja aloin hankaamaan. Patinasta tuli hieno. Annoin tärpätin haihtua jonkin aikaa. 

Sen jälkeen avasin puhelimestani kuvia tageista ja graffiteista, jotka ovat koulumatkamme varrella sijaitsevassa pitkässä peltiaidassa, ja aloitin niiden siirtämisen kipsihuuliin.

Koetin myös edistää vauvapäämaalaustani, mutta siitä tulikin sekasotkuinen kokeilualusta.

Jurmala

Lauantai 6.5.2017

Lähdimme Ollin vanhempien kanssa ensimmäistä kertaa junalla ja ensimmäistä kertaa Jurmalaan, joka on kuuluisa mm. n. 26 kilometrin hiekkarannastaan. 
     Matka maksoi jotain 1,40e ja kesti n. Puolisen tuntia.

Olli oli saanut vihiä jostain taidenäyttelystä Jurmalassa ja suuntasimmekin ensimmäisenä sitä kohti. Taiteilijan Vitaly Yermolayvin näyttely 'Inner light' pidettiin hienossa taiteilijaresidenssissä. Galleristi ohjaa meidät peremmälle pimeään huoneeseen ja laittaa levyn pyörimään kaijuttimista. Alkaa kuulua mystistä ambient-musiikkia ja hempeää naisääntä kertomassa jotain näyttelyyn liittyvää. Huone on myöskin täynnä uv-maaleilla maalattuja teoksia jotka hohtavat pimeässä. Tila jakautui niin, että keskellä oli iso tila ja sivuilla pienemmät käytävät joissa tavallinen lamppuvalo ja UV-valo vaihtelivat tuoden vuorotellen esiin tavalliselle valolle näkymättömät uv-maaliosat ja haihtuen taas pois. Näyttely oli lumoava ja kokoajan löysi jotain uutta maalauksista.

Tässä oma lempiteokseni

Ranta oli pitkä ja kaunis. Auringossa oli lämmin, mutta varjossa tuli helposti liian kylmä.

Asunto

Haluan kirjoittaa hieman asunnostamme.

Huoneemme sijaitsee Kipsalan saarella Riikan Teknillisen Yliopiston asuntolan kymmenennessä kerroksessa, minne pääsee kahdella hissillä tai portaita pitkin. Asumme solussa, jossa on huoneet A, B ja C. Kaikki ovat kahden hengen huoneita ja asumme Ollin kanssa yhdessä huoneessa B. A huoneessa asui ensimmäiset kolme viikkoa mukava espanjalainen arkkitehtiharjoittelija Pilar, kenen kanssa tulimme huvin toimeen. C huoneessa taas ravasi satunnaisia vieraita aina välillä, mutta nyt se on ollut tyhjillään muutaman viikon ja olemme periaatteessa yksin koko solussa.

Huoneiden lisäksi asunnossa on pieni keittiö, suihku, vessaeteinen jossa on kaksi lavuaaria ja peilit, sekä tietenkin vessa.

Huone on tilava, kompakti, valoisa ja sängyt ovat mukavia. Paitsi tyyny on liian iso ja aiheuttaa välillä päänvaivaa, mutta jos on selällään nukkuja, tyyny on loistava. En ole selälläni nukkuja. 

Huoneen ilmastointi on huono. Kun kaksi ihmistä viettää siellä aikaansa tai nukkuu yön yli, on aamulla todella tunkkainen olo ja happi vähissä. Pyrimmekin pitämään ikkunaa auki ja tuulettamaan mahdollisimman paljon. Etenkin ennen nukkumaan menoa. Ilmankierto on parantunut ilmojen lämmetessä.

Ikkunat ovat isot ja niistä saa paljon luonnonvaloa. Joka päivä voimme ihastella erilaista auringonlaskua.

Keittiössä on liesitaso, mikro, jääkaappipakastin, lavuaari, pieni ruokapöytä ja liesituuletin. Aterimia ja astioita on tarpeeksi, mutta kävimme ostamassa halvan wokkipannun heti ensimmäisellä viikolla, jotta voisimme valmistaa tarpeeksi suuria ruokamääriä meille kummallekin ja voimme säilyttää ylijäämä ruokia jääkaapissa omassa pannussamme. 

Kaappitilaa on jonkin verran. Muutamien kaappien ovet avautuvat hassuihin/vääriin suuntiin. Onneksi kaikki huoneet eivät ole täynnä ihmisiä, sillä keittiöön ei todellakaan mahtuisi raaka-aineita kuudelle ruokaa tekevälle ihmiselle.

Siivoojat käyvät arkisin tyhjentämässä keittiön roskiksen allaskaapista ja pikkuroskiksen vessasta. Keskiviikkoisin siivoojat käyvät ABC huoneet läpi. He lakaisevat lattiat ja pinnat. Tuovat puhtaan pyyhkeen ja käsipyyhkeen. Vievät vanhat lakanat ja tuovat kasan uusia. Roskiskin tyhjenee huoneesta kerran viikossa.

Pyykit voi pestä 1. Kerroksessa sijaitsevilla pyykkikoneilla. Ne täytyy varata ja maksaa sähköisesti osoitteessa www.wash-mate.com n. 2,5e maksua vastaan. Pyykkituvassa on kuivausteline ja mikäli haluaa käyttää silitysrautaa se onnistuu siellä. Myös asunnossa on yksi kuivausteline.

Kolmiulotteista työstämistä

Perjantai 5.5.2017

Ensimmäinen aikataulu valamiselle oli klo 14. Torstaina Robert laittoi viestin, että valaminen tapahtuisi klo 12, mutta oikea valaminen tapahtuikin joskus klo 10 ja missasimme sen. Robert oli kuitenkin ottanut valamisen videolle ja otin siitä screenshotteja tätä blogia varten.

Pronssi suoraan uunista

Pronssin pinnalta kuoritaan päällimmäinen kerros

Sula metalli kaadetaan muotteihin

Sovimme Alviksen kanssa, että tulisimme samalla työstämään 3D-juttuja ennen kuin käymme pronssivalussa, mutta nyt meillä olikin loputtomasti aikaa istua tietokoneella.

     Seuraava vaihe tekstuurien jälkeen oli "luurangon" asettaminen mallin sisälle (rigging). Myöhemmin luurankoon liitetään MotionCapturella tekemämme animaatio. Riggaus vaihe oli melko simppeli, mutta seuraavaksi tuli uusi vaihe "Skin weight painting". Malli liitettiin luurankoon ja seuraavaksi tuli maalailla eri alueita sking weight toolilla. Maalatut alueet kuvastavat alueita jotka kääntyvät luurankoa väännellessä ja jokaiselle kohdalle on oma maalattu alueensa. Koko hommahan oli pirun sekava ja vaivalloinen sekasotku. Jostain syystä toisiinsa täysin liittymättömät osaset vaikuttivat toisessa päässä hahmoa eikä mistään löytynyt selkeitä työkaluja jotka olisivat totelleet tahtoani, joten aloitin prosessin vain miljoona kertaa uudelleen ja uudelleen.

Usean tunnin jälkeen nälkä vei lopulta voiton. Menimme kuvanveistoluokkaan jossa Robert ohjasi meidät pronssivalumötikän luo ja löimme sen parilla iskulla esiin. Sen jälkeen veimme pronssin kostumaan veteen, jotta kipsi irtoaisi siitä helpommin. Sitten kävimme Robertin kanssa läheisessä kahvilassa syömässä.

Irrotimme enimmät kipsit ja irrotimme kumpikin omat teoksemme valusta erilleen ja aloimme kaivertelemaan, hiomaan ja putsailemaan muotoja. Ruuvipenkkejä oli vain yksi joten meidän täytyi vuorotella laitteiden käytön kanssa. Jatkamme töitä vielä ja toivottavasti saamme ne valmiiksi arviota varten.

Jep

Keskiviikko 3.5.2017

Vauvani alkaa olla valmis. Kokonaisuutta voisi vielä hieman tummentaa synkimmistä kohdista pimeämmäksi, mutta muuten olen tyytyväinen vauvvaani. Tänään en tosin tehnyt ihan niin tarkkaa työtä, sillä varjostin niin suuren alueen, että keskittyminen ei riittänyt, eikä pohjapiirroksen tarkkuuskaan hiusrajan alueella antanut siihen mahdollisuutta.

Robert, joka teki myös pronssivaluja, oli valmistelemassa poltettuja muotteja valamista varten. Kävimme tarkastamassa tilanteen. Hän asetteli peltikuoria muottien ympärille, laittoi valuaukon päälle elmukelmua suojaksi ja kaatoi muotin ja pellin väliin hiekkaa. Saimme kaataa hiekat omaamme. Sivussa oli myös läjä pronssia jota Robert oli hakenut valamista varten. Perjantaina tapahtuu pronssivalu.

Polttokaapin uumenissa

Sandstorm

Läjä pronssia

Alvis oli puolisen tuntia myöhässä, mutta jatkoimme eteenpäin. Jouduin aloittamaan UV-tekstuurijutun monta kertaa uudestaan yrittäessäni selvittää itselleni selkeintä tapaa levittää UV-kartta silmieni eteen. Kämmenet ja sormet täytyi erottaa hihoista. Kengät lahkeista. Silmälasit ja rusetti. Tohtori Variksen kartoitettua. Seuraava vaihe oli exportata UV-karttaverkko ja avata se photoshopissa. Photarissa liitin googlesta etsimiäni kuvia ja tekstuureja verkkoa vasten.

It's happening

Naamari

Ei ehkä mitään ammattimaista jälkeä, mutta perusteet ovat hallussa ja deadline takaisin Suomeen lähtemiselle alkaa jo varjostaa tätä projektia rankasti kun vaihe toisensa jälkeen saa opetella kokonaan uuden vaiheen jonka kanssa pitää kamppailla armottomasti. Arviointia varten ensiviikoksi tämä projekti ei tule valmistumaan. Hyvällä tuurilla saamme edes animaatiot liitettyä päähahmoihimme.

Joojoo just näin.

Full-HD

Kaikista vaikeuksista huolimatta olen tykännyt 3D-mallinnushommista todella paljon. Ties millaisen mallin olisi saanut aikaiseksi jos olisi alussa päättänyt keskittyä pelkkään mallintamiseen, mutta tämä koko prosessi on tarjonnut todella paljon uutta ja mielenkiintoista. Aion ehdottomasti ottaa selvää ja opetella itsenäisesti lisää.