Olli sairastui flunssaan ja oli vuorostaan minun vuoro käydä yksin koulussa, mikä oli oikeastaan todella mukavaa. Olemmehan me viettäneet omia sairaspäiviäni lukuunottamatta kaiken aikamme yhdessä, mikä on melko rankkaa kaiken sen stressin kanssa joka syntyy kun heittäytyy uuteen maahan ja ympäristöön ja on kaukana omaisistaan. Samalla on todella lohdullista, ettei ole yksin kaiken myllerryksen keskellä. Koulussa yksin ollessa tuntuu myös, että ympäristö reagoi eri tavalla ja tulee itsekin oltua aloitteellisempi kanssakäyntien suhteen.
Piirrustustunti jatkui kipsinaisen piirtämisellä. Laitoin kuulokkeistani apealle mielelleni myrkyksi vastentahtoisesti inspiraatiosta kertovan monologin. Korjasin käsien, kasvojen ja selän linjaa ja aloin varjostamaan. Tunnin lopuksi en ollut tyytyväinen, sillä olin taas varjostanut hieman hätiköiden.
Hyppytunnilla kävin ilmoittamassa Ievalle Ollin olevan sairaana eikä hän voisi osallistua mallina toimimiseen, mutta olen itse kyllä tulossa. Suuntasin asuntoa kohti, missä söin ja kirjoitin blogia. Matkalla sinne soitin tyttöystävälleni. Oli ihanaa kuulla hänen ääntään pitkästä aikaa.
Saavuin maalausluokkaan. Olin valinnut asukseni Riikan kesksutan kirpputorilta ostamani puvuntakin Sermiin oli ripustettu punainen kangas ja eteen asetettu viltillä peitetty tuoli ja jakkara. Jakkara oli tarkoitettu minun hienolle repulleni. Minulle annettiin kasviruukku syliini ja levitimme tummansinisen kankaan penkkien alle. Ieva ilmoittaa luokalle, että kohteliaisuussyistä kaikkien on puhuttava luokassa englantia. Olin ottavinani mukavan asennon toinen jalka ristissä ja vakuuttelin itselleni, että kyllä minä hyvän sommittelun eteen haluan vähän kärsiä, vaikka opettaja ja oppilaat olivat alusta asti huolissani jalkani puutumisesta.
Ensimmäinen kerta maalattavana
Pian he huomasivat sommitelmassa yhdennäköisyyttä David Hockneyn maalauksiin ja Ieva kävi etsimässä jostain Hockneyn kirjan ja asetti sen lattialle levälleen jakkaran eteen. En löytänyt itse sopivaa kuvaa tähän hätään.
3x40min asennot ovat yllättävän puuduttavia, varsinkin kun jalkani ja takapuoleni kirjaimellisesti puutuivat ja jouduin aina välillä ojentelemaan koipeani. Oli mukavaa kuunnella mitä opettaja puhui oppilaille ja hieman myös mitä he puhuivat keskenään, vaikka latviaakin puhuttiin paljon. Loppuvaiheessa myös luokan tärpättihuurut alkoivat nousta päähäni. Ensi kerralla valitsen jonkin mukavamman asennon.
No comments:
Post a Comment