Kartta ja ostoslista
Tänään matkaamme kohti Latvian Taidemuseota. Vietämme hitaan aamun asunnollamme tutkien Jolantan meille piirtämää karttaa ja haemme Olimpiasta pahviset matkakortit joilla pääsemme yhteensä 30 matkaa. Tai tarkoitus oli ostaa kummallekin oma 30 matkan kortti, mutta saimme kummatkin 2 korttia joissa oli 5 ja 10 matkaa. Keskustaan vievälle bussipysäkille päästäkseen täytyy kulkea alikulun kautta, mistä löytää suomalaisen muistokirjoituksen: "missä se kissatorni on? t. turistikissa". Pysäkillä koitamme saada selvää pylväissä olevista taulukoista millä pääsee mihin ja milloin, tai edes miten niitä luetaan. Kipsalan saaren ja kaupungin välillä ei kyllä olekaan muuta kuin yksi iso silta, joten ainakaan kauhean kauas tuskin onnistuisimme eksymään. Hyppäämme pois jonkun ajan päästä johonkin. Kello kahteen on vielä muutama tunti joten lähdemme tutkimusmatkalle. Tarkoituksenamme on ostaa taidetarvikkeita maalausta varten ja löytää jostain halvat ja kätevät laukut/reput koulutarvikkeiden ja ostosten kuljettamiseen.
Kuljemme pitkin Riikan halkaisevan joen vierellä kulkevia puistoja ja nostelemme kulmakarvojamme erinäisille patsaille ja muistomerkeille. Löydämme itsemme Latvian rautatieaseman liepeiltä, mistä taas löydämme uudenlaisen yksinkertaista tehtävää suorittavan, vanhan rouvan. Nimittäin tällä kertaa hän toimii rahastajana pienessä kopissa miesten vessassa. Pienen vessalipukkeen saa kolmellakymmenellä sentillä. Jatkamme matkaa markkina-alueelle jossa hypistelemme ja silmäilemme jos jotakin.
Alue sulkee sisäänsä kauppahallin näköisen tiilirakennuksen ja päätämme poistua sitä kautta markkinoilta. Halli onkin omistettu täysin ehdalle lihalle ja muille eläimistä irrotetuille osille. Koko paikka haisee kummalle. Käymme varmuuden vuoksi kiertämässä läpi stockmannin. Ihan yhtä kallista siellä on kuin Suomessa. Toinen mielenkiintoinen asia on, että monissa liikennevaloissa on laskuri joka kertoo kauanko valojen vaihtumiseen on. Itseasiassa ensimmäisiin laskeviin liikennevaloihin törmäsimme jo Tallinnassa. Tämä on yksi asia jonka ehdottomasti haluaisin myös Suomeen. Jotkin valoista pitävät ääntä joka kuulostaa miellyttävän 8-bittiseltä.
Olemme hyvissä ajoin Latvian Taidemuseon edessä, mutta ketään ei vielä näy missään joten käymme tien toisella puolella teellä ja pidämme museon portaita silmällä. Myöhemmin istumme museossa odottelemassa. Ensin tapaamme Belgialaisten ryhmän ja pian koulumme omat oppilaat Elisabeth ja Marianna saapuvat paikalle ja aloitamme kierroksen.
Museon alimmassa kerroksessa maan-alla on modernin taiteen osasto. Tällä kertaa sieltä löytyy kokoelma erilaisia video-installaatioita ja taidefilosofisia havainnekuvia. Ylimmässä kerroksessa on metsotintalla ja akvatintalla toteutettuja Echerin tyylisiä heijastaviin palloihin luotuja tarkkoja grafiikkoja. Välikerroksista löysimme vanhempia teoksia joihin kuului mm neuvostoajan propagandistiset maalaukset, sykähdyttävät luontoaiheiset maalaukset sekä koulumme perustaja Janis Rozentalsin töitä. Mukaan mahtui myös uudempia modernimpia ja ekspressiivisempiäkin töitä. Myös itse museo oli näyttävä. Valkoiset tilat ja kultaiseksi maalatut ornamentiikat. Se on kuulemma juuri viime vuonna uudelleen avattu yleisölle. Sitä ennen se oli pari vuotta kunnostettavana.
Kierroksen päätyttyä lähdemme yhdessä etsimään ruokapaikkaa, mutta sitä ennen minun ja Ollin on ostettava taidetarvikkeemme museon vierestä Latvian Taideakatemiassa sijaitsevassa tarvikeliikkeestä. Rahaa meillä menee tähän n. 80e vaikka ostimme synteettisiä öljyvärejä ja vain yhdet taulupohjat n. 15e kpl. Tarvitsemme vielä muutaman taulupohjan. Myöhemmin huomasimme, että ostamissamme taulupohjissa oli kupruja. Ehkä vain käymme hakemassa Tigeristä halvemmat.
Päästyämme ruokapaikalle oppaamme lähtivät tiehensä ja sanoivat palaavansa 40min päästä. Paikka oli WokiToki joka on vähän kuin SubWay, mutta wokilla. Menussa ei näkynyt paria sanaa enempää englantia joten väistimme hämmentävän tilanteen ja etsimme turvallisen PizzaHutin 100m päästä.
Loppuilta kuluikin oppaidemme näyttäessä meille kapunkia ja minun ja Ollin raahatessa kahta taulupohjaa ja kahta pussia tarvikkeita. Pääsimme tutustumaan heidän kantapaikkaansa, mikä oli tunnelmallinen pieni baari, joka tarjoaa aika-ajoin live-musiikkia. Loppuillan käytimmekin tutustumiseen ja keskustelemiseen kouluistamme.
No comments:
Post a Comment