Kertomus matkasta Janis Rozentalsin taidekoululle

Reppu

Sunnuntaina  heräsin n. viiden maissa, söin, pakkasin viimeiset asiat joita en viimeisen illan aikana raaskinut noutaa ja tunkea reppuun, sekä hyvästelen unisen tyttöystäväni pehmopossu kainalossaan. Pihalla ääntä pitivät vain linnut joita ei päivemmällä kuule. 06:33. Istun junassa. Ainolassa ystäväni Olli kapuaa vaunuun. Ilmastointi ja istuminen lämmittää ja väsyttää minut. Haluan käpertyä takaisin nukkumaan kotipeiton alle. Suuntaamme ratikkaan nro 9 ja pysähdys kerrallaan matkaamme kohti satamaa. Länsiterminaali. Tässäkö pitää nousta pois? Kaivamme tulostetut liput repuistamme ja vaihdamme ne varsinaisiin. Laivassa suuntaamme keulabaariin ja tilaamme kahvin ja suklaamuffinssin. Kiertelimme laivassa ja käymme kannella. On kylmä. Istuudumme seuraamaan laivabingoa. Kaupasta mukaan tarttuu tuliaislakua ja Ollin kurkkua helpottavia pastilleja. Lojumme keulabaarin sohvanurkassa kunnes saavumme Viroon n. Klo 11 jotain.

Laiva + bussi oli edullinen ja seikkailullinen vaihtoehto.

      Kävelemme vanhan kaupungin läpi ja Suomalaiset naamat ja sanat alkavat kaikota. Olli ostaa kirjakaupasta lukemista ja käymme pizzalla. En osaa päättää miten pitäisi toimia tilausta tehdessä koska kaikki on melkein suomeksi, joten päädyn kertomaan kaiken suomeksi, viroksi ja englanniksi. Pyysimme ne myös mukaan. Oli pakko jättää muutama pala syömättä koska olisi ollut noloa liata ne pahvilaatikot ja olla ottamatta yhtään mukaan. Haimme kaupasta pinaattipasteijoita ja vettä. Kassatäti ei vastannut tervehdykseen ja eikä vaihtorahoja valutettu kouraan. Olimme jo vähän yli puolivälissä matkaa bussiasemalle. Vastaan tuli matkaajille suunnattu levähdyspaikka. Vielä 45min seuraavaan deadlineen. Epäkkäät huutavat helpotuksesta, kun riipumme reput. Hengähdämme kolmesti. Vartti aikaa bussin lähtöön. Äkkiä vessaan ja matkaan. Pieni kiire saa aikaan ensimmäisiä varsinaisia riemun pilkahduksia. Valtava katutaidemaalaus. Pakko kuvata. Joko tästä mennään oikealle? Ei kun tuolta vasta. Annamme laukkumme herralle joka merkitsee ne ja antaa vastineeksi paperisen narikkalipun. Kuski haluaa nähdä passin. Kömmimme paikoillemme istumaan. Kello 14:45 lähdemme kohti Riikaa.

Alkumatkalla näemme pitkän matkaa kauniita ja monimuotoisia omakotitaloja kummallakin puolella tietä. Katselemme niitä innoissamme. Kulutamme aikaa lukemalla, syömällä, puhumalla ja tökkien edessä olevan istuimen niskatukeen asetettuja kosketusnäyttöjä joista olisi mahdollista katsoa elokuvia tai kuunnella musiikkia. Pelasin lähinnä muistipeliä. Aurinkokin paistoi joskus. Koko matkan tähän saakka oli ollut tasaisen harmaan pilvistä. Sitten nukuin jonkin matkaa. Sää oli jälleen harmaan tasaista. Riikaa lähestyessä minua alkoi kovasti jännittää ja hirvittää. Oli jo pimeää ja vanhat, ylväät ja ajan raiskaamat rakennukset olivat sumun verhoamia. Puut paljaita. Otin isovanhemmiltani joululahjaksi saadun pienen nallen kouraani ja katselin hermostuneena ohi viliseviä katuja.

 Astun alas ja keuhkoni täyttyvät Riikan viileästä ilmasta. Kadut ovat kylmät ja sumuiset ja riisutut. Räpellän puhelinta lentotilaan ja takaisin. En tiedä mikä maksaa ja kuinka paljon. Navigoin mistä löydämme varaamamme hostellin. Tovin kuluttua seisomme Karjala -nimisen ravintolan edessä jonka vieressä on lähes huomaamaton ovi. Hostelli on Naughty Squirrel. Painamme nappia ja tervehdyksen jälkeen tokaisten laatikkoon "Wiö hiö tu tsek in". Yläkerrassa meidät vastaanottaa tuttavallinen nuori nainen joka kertoo meille Riikan karttaa osoitellen asioita eri alueista ja saamme avainkorttimme huoneeseemme. Hengähdämme huoneessamme hetken ja haemme läheisestä Rimi-marketista ilta ja aamupalat. Menemme hostellin yleisiin tiloihin syömään salaattimme. Seuraamme istuutuu jenkeistä Iowasta kotoisin oleva Erin jonka kanssa vietämme lopun illan. Hän työskenteli 6 vuotta öljylautalla ja hänellä on Norjalainen tyttöystävä joka laulaa oopperassa. Myös eräs nuori saksalaistyttö oli tullut katsomaan yliopistoja joissa hän voisi opiskella hammaslääkäriksi, sillä hänen arvosanatason eivät olleet tarpeeksi korkeat saksankielisiin kouluihin. Englanninkielinen tutkinto olisi myös kansainvälisesti pätevä. Puolenyön aikoihin Erin ja me erkanemme huoneisiimme ja käymme nukkumaan.

Huoneemme 37

Aloitamme aamumme verryttelytuokiolla, hedelmillä ja Virolaisilla pasteijoilla. Huone pitää luovuttaa klo 11. Juomme hostellista ilmaiseksi pikakahvit ja tuijottelen oleskelutilaa huojentuneena. Asuntomme on Kipsalan saarella. Lähestyessämme tajuamme, ettei meillä ole mitään tarkkaa osoitetta asunnolle, joten kaivelen kaikki vaihtoa koskevat sähköpostit läpi vihjeiden toivossa, mutta selkeää osoitetta ei tunnu löytyvän googlenkaan avulla, joten jatkamme harhailua Kipsalan eteläpäädystä kohti pohjoista. Näemme ostoskeskus Olimpian vieressä kohoavan korkeita valkoisia kerrostaloja ja Olli muistaa nähneensä jotain sellaisia joissa oli vihreää. Harhailemme parista ovesta sisään ja kysymme tiskin takana olevilta voiko täältä kirjata itsensä sisään "We are Exchange students from Finland...". Kolmannella kerralla löydämme oikean oven ja tiskin. Meidät osoitetaan kymmenenteen kerrokseen asuntoon 1101. Asuntoon kuuluu kolme kahden hengen huonetta, yhteinen keittiö, suihku ja vessa.

B

Asumme siis samassa huoneessa, huoneessa nimeltä B. Seuraavat yhdeksän viikkoa yhdessä. Yksityisyyttä saamme kyllä toisiltamme jos haluamme, mutta suunnitelmissa on myös, että tyttöystävämme tulevat huhtikuun lopulla vierailemaan Riikassa ja joudumme kehittelemään sen varalle suunnitelmia.

         Käymme alakerrassa selvittämässä Wi-Fi-asioita ja vaatteiden pesuun liittyvät asiat. Ensimmäisessä kerroksessa on kolme pyykkikonetta joihin tulee varata aika netistä (wash-mate.com).

Aika lähteä etsimään kouluamme. Löydämme koulun kotisivuilta pienen kartan jolla suunnistimme eteenpäin. Eikä se ole kovin kaukana. Kello on n. 14:30 kun saavumme koululle.

Hiano