Toinen varsinainen koulupäivä. Lyhyet piirustustunnit auttavat kyllä keskittymään itse työskentelyyn. Ei tee mieli laiskotella, sillä nyt kun on päässyt vauhtiin ei haluaisi heti lopettaa. Täytyy ottaa kaikki irti.
Toisen istunnon jälkeen.
Piirustuksen jälkeen meillä oli muutaman tunnin hyppytunti, minkä jälkeen meillä olisi ensimmäinen kosketus öljymaalauksen kanssa. Jätimme hyppytuntien takia aamulla maalaustarvikkeemme asunnollemme, joten lähdimme nyt käymään kotosalla. Tarkoituksemme oli tehdä myös ruokaa, mutta kirjoittelimmekin vain blogia ja kerkesimme juuri ja juuri syödä leivät. Meille tuli hieman kiire paluumatkalla ja huomasimme, että kiireessä koulumatkan voi taittaa n. vartissa.
Ollin paletti.
Opettaja oli hieman myöhässä joten odottelimme kärsivällisesti ja koitimme olla poissa oppilaiden tieltä jotka asettuivat omille paikoilleen maalaamaan aikaisemmin mainitsemaani vanhaa miestä. Opettaja saapui paikalle ja ilmoitti, että me emme tulisi maalaamaan elävää herrasmiestä, vaan kankaita. Hän pystytti sermin meidän ja elävän mallin väliin ja ripusti siihen roikkumaan erivärisiä kankaita. Harjoituksen tarkoitus on oppia sekoittamaan pigmenttejä. Koulussa he oppivat tarkan järjestyksen miten tuubit asetellaan riviin. Käytössäni oli ensikertaa myös kookas paletti. Se on mahtava ja pidän siitä paljon. Siihenkin on tarkoitus laittaa värit tarkasti paletin reunoille ja käyttää keskiosaa sekoittamista varten. Lämpimät/vaaleat toiselle puolelle ja kylmät/tummat toiselle. Oli aluksi hämmentävää sillä opettaja ja oppilaat eivät käyttäneet sanaa kylmä tai lämmin, vaan kylmät sävyt olivat järjestelmällisesti vain tummia sävyjä. Muistaakseni taidekaupassakin tämä hämmensi.
Aluksi opettaja näytti kuinka kannattaa luonnostella työ ottamalla haaleaksi ohennettua vaaleaa sinistä ja tehdä sillä pohjaluonnos ja asetelma ennenkuin jatkaa. Opettaja siis teki nopean luonnoksen taulupohjalleni. Myöhemmin maalatessani huomasin, että olin vain koittanut itse soveltaa opettajan tekemää sommitelmaa, eikä minulla oikeastaan ollut selkeää mielikuvaa missä maalaus rajautuu. Tämä alkoi jossain vaiheessa turhauttaa minua.
Ensimmäisen tunnin tulosta
Meillä oli myös pienet tärpättiastiat kiinnitettynä maalauspaletin reunaan johon sai mukavasti sopivan määrän tärpättiä. Siinä oli myös kansi, joka tuntui meistä kätevältä, mutta aina kun kävin pesemässä pensseleitä ja opettaja tuli ohjeistamaan minua ja huomasi, että olin laittanut kannen tärpättipurkkiini hän kummasteli miksi minä laitan kokoajan kannen tärpättipurkkiini. Läksyksi hän antoikin isomman tärpättipurkin hankkimisen, sillä purkkimme oli liian pieni suurille pensseleille ja tyhjeni nopeasti.
No comments:
Post a Comment