Maalausmallina

Torstai 6.4.2017

Olli sairastui flunssaan ja oli vuorostaan minun vuoro käydä yksin koulussa, mikä oli oikeastaan todella mukavaa. Olemmehan me viettäneet omia sairaspäiviäni lukuunottamatta kaiken aikamme yhdessä, mikä on melko rankkaa kaiken sen stressin kanssa joka syntyy kun heittäytyy uuteen maahan ja ympäristöön ja on kaukana omaisistaan. Samalla on todella lohdullista, ettei ole yksin kaiken myllerryksen keskellä. Koulussa yksin ollessa tuntuu myös, että ympäristö reagoi eri tavalla ja tulee itsekin oltua aloitteellisempi kanssakäyntien suhteen.

Piirrustustunti jatkui kipsinaisen piirtämisellä. Laitoin kuulokkeistani apealle mielelleni myrkyksi vastentahtoisesti inspiraatiosta kertovan monologin. Korjasin käsien, kasvojen ja selän linjaa ja aloin varjostamaan. Tunnin lopuksi en ollut tyytyväinen, sillä olin taas varjostanut hieman hätiköiden.

Hyppytunnilla kävin ilmoittamassa Ievalle Ollin olevan sairaana eikä hän voisi osallistua mallina toimimiseen, mutta olen itse kyllä tulossa. Suuntasin asuntoa kohti, missä söin ja kirjoitin blogia. Matkalla sinne soitin tyttöystävälleni. Oli ihanaa kuulla hänen ääntään pitkästä aikaa.

Saavuin maalausluokkaan. Olin valinnut asukseni Riikan kesksutan kirpputorilta ostamani puvuntakin Sermiin oli ripustettu punainen kangas ja eteen asetettu viltillä peitetty tuoli ja jakkara. Jakkara oli tarkoitettu minun hienolle repulleni. Minulle annettiin kasviruukku syliini ja levitimme tummansinisen kankaan penkkien alle. Ieva ilmoittaa luokalle, että kohteliaisuussyistä kaikkien on puhuttava luokassa englantia. Olin ottavinani mukavan asennon toinen jalka ristissä ja vakuuttelin itselleni, että kyllä minä hyvän sommittelun eteen haluan vähän kärsiä, vaikka opettaja ja oppilaat olivat alusta asti huolissani jalkani puutumisesta.

Ensimmäinen kerta maalattavana

Pian he huomasivat sommitelmassa yhdennäköisyyttä David Hockneyn maalauksiin ja Ieva kävi etsimässä jostain Hockneyn kirjan ja asetti sen lattialle levälleen jakkaran eteen. En löytänyt itse sopivaa kuvaa tähän hätään.
3x40min asennot ovat yllättävän puuduttavia, varsinkin kun jalkani ja takapuoleni kirjaimellisesti puutuivat ja jouduin aina välillä ojentelemaan koipeani. Oli mukavaa kuunnella mitä opettaja puhui oppilaille ja hieman myös mitä he puhuivat keskenään, vaikka latviaakin puhuttiin paljon. Loppuvaiheessa myös luokan tärpättihuurut alkoivat nousta päähäni. Ensi kerralla valitsen jonkin mukavamman asennon.

Uusi kipsipiirros ja 3D-mallinnuksen alkeet

Keskiviikko 5.4.2017

Tänään olimme taas tutun ryhmän kanssa. Samalla jouduimme vaihtamaan toiseen kipsimalliin. Harmi. Maanantaina olin niin innoissani piirustuksestani ja nytkö sitä ei enää jatkettaisikaan? Tällä kertaa emme piirrä pelkästään muotokuvaa vaan koetamme piirtää koko torson. Muut ryhmän opiskelijat keskittyivät mallin kämmenten piirtämiseen. Kokonaisen torson hahmottelussa oli omat uudet haasteensa, kun katse, hartijat ja kädet ovat kaikki hieman kontraposto.

Hyppytunnin vietimme suurimmaksi osaksi kirjastossa selailemassa kirjoja.

Baby

3D-mallinnustunnilla skannaamme referenssipiirroksemme skannerilla ja asettaudumme paikoillemme. Alvis istahtaa läppärinsä kanssa minun ja Ollin tietokoneiden väliin, jotta hän pystyy opettamaan meitä kumpaakin samaan aikaan näyttämällä ohjelman käyttöliittymää omalta koneeltaan. Valmistaudumme vastaanottamaan suuren määrän tietoa uudesta ohjelmasta ja kuinka meidän tulisi toimia sen kanssa aloittaaksemme omien hahmojemme rakentamisen.
Alvis pakkasi koneensa ja aloimme kompastellen koettamaan onneamme mallinnuksessa. Ensimmäinen vaihe johon meidän tulee keskittyä on yksinkertainen palikkamainen pohjarakenne, eikä sen kasaaminen vasta-alkajalle todellakaan ole helppoa. Asettelen referenssipiirustukset tarkasti kohdilleen Mayan työalustalle ja valitsen näkymän, jossa näen mallin kolmiulotteisesti, sekä samaan aikaan ilman perspektiiviä suoraan edestä, takaa tai sivulta. Luon tilaan kuution ja alan kasvattamaan sen sivuja ja vetelemään tahkoja referenssikuvan mukaisesti. Aloitan monta kertaa uudestaan, sillä rakennan mielestäni mallia jotenkin todella epäkäytännöllisesti tai epäjohdonmukaisesti, enkä ole aivan varma mikä muutenkaan on fiksuin tapa, joten kokeilen vain uudelleen josko keksisin samalla jonkin kikan. Aargh miksi en tehnyt hahmostani pelkkää palikkaa.

Tähän menee vielä ikuisuus

Tiistaivalu ja 3D referenssipiirustukset

Tiistai 4.4.2017

Tänään teimme perus kipsivalun moniosaiseen muottiin. Voitelin muotin sisäpuolen vahalla, jotta valu olisi helpompi irroittaa sen jähmetyttyä. Sekoitin kipsin ämpärissä ja kaadoin muottiin. Taputtelin ja tärisyttelin muottia ilmakuplien tuhoamiseksi ja odotin kymmenisen minuuttia ennen muotin purkamista varovasti koputellen ja väännellen.

Tunnilla oli myös kaksi belgialaisvaihtaria jotka tekivät yhden yhteisen valun jonka jälkeen he riensivät matkalle Jurmalaan. Samaan aikaan kun Olli valmisteli omaa kipsivaluaan kyselin opettajalta millainen prosessi olisi ja olisiko se mahdollista jos tekisimme jotkin pienet pronssivalut koulussa ja mitä se vaatisi. Opettajamme oli sitä mieltä, että onnistuuhan tuo kunhan pidämme ne pieninä. Sen jälkeen hän meni penkomaan kaappejaan ja toi meille möykyn punaista vahaa ja halkaisi sen kahtia. Otimme möykyt kotiin ja tarkoituksena on muovailla vahasta pieni veistos josta myöhemmin on tuleva pronssinen.

Kotona meitä odotti vielä 3D animoinnin kotitehtävä. Meidän piti piirtää suunnittelemamme hahmomme puhtaaksi kolmesta eri suunnasta. Edestä, sivulta ja takaa. Näitä piirustuksia tultaisiin käyttämään mallina 3D mallinnusohjelman taustalla jota vasten mallintaisimme hahmomme kolmiulotteisina Mayassa. Googlasimme ja etsimme selkeät malliesimerkit ja ryhdyimme hommiin. Meillä kummallakaan ei ollut viivoittimia joten jouduimme improvisoimaan eri suorakulmaisilla asioilla ja ikkunan avulla läpi piirtämällä. Hahmon kaikkiin avainkohtiin oli hyvä vetää suora poikkiviiva jotta mittasuhteiden jäljentäminen ja piirteiden sijoittaminen oikeille kohdille oli helpompaa.

Pitkä maanantai

Maanantai 3.4.2017

Tarkoituksena oli piirtää kipsipäätä johon osuu kaksi valoa eri puolilta. Tällä tunnilla oli eri ryhmä kuin yleensä ja ilmeisesti he olivatkin jo aloittaneet kyseistä tehtävää ja minulle ja Ollille ei enää löytynyt paikkaa josta olisi voinut piirtää kahta valoa kunnolla, joten saimme tyytyä yhden valon osuuteen eli piirtämään päätä sivulta. Opettaja toi luokan keskelle lattialle malliesimerkin hyvästä kipsipääpiirustuksesta motivoimaan ja inspiroimaan. Tämä oli minulle ensimmäinen maanantai piirtämisen kanssa, jolloin siihen on aikaa kahden tunnin verran, joten yllätin itseni kun pääsin näinkin pitkälle ja piirtäminen sujui sulavasti. Belgialaiset tytöt taasen piirsivät yhtä heistä mallinaan käyttäen luokan perällä.

Hyppytunnilla kävimme kanttiinissa syömässä ja haahuilimme käytävillä tutkien oppilaiden omakuvapiirroksia. Eräs opiskelija huomasi ja kutsui meidät kurkistamaan heidän maalaustuntiaan. Heillä oli lattialla kasa roinaa jota sai maalata. Meidät kutsunut tyttö esitteli omaa pop-art henkistä kaurismaalaustaan. Tällä tunnilla ilmeisesti ilmaisullinen maalaus ja omat projektit olivat pääosassa. Tyttö myös ohjasi meidät kirjastoon ylempään kerrokseen ja kertoi lyhyesti mitä löytyy mistäkin. Jäimmekin loppuajaksi kirjastoon selailemaan kirjoja ja kirjastonhoitajatäti puuhaili omiansa.

Tällä kertaa maalauksessa aloitimme maalaamaan asetelmaa palikoista. Huokaisin syvään ja kävin asetelman kimppuun. Luonnostelu aloitettiin taaskin pelkällä haalealla maalilla, koska olemme kunnon maalareita. Palikoiden perspektiivi ja linjat eivät ole kovin anteeksiantavia joten haastetta riitti tunnin loppuun saakka. Kerkesin vielä maalaamaan lopuksi punaiselle kankaalle vihreän pohjavärin.
Opettaja pyysi josko voisimme toimia heille malleina tulevina torstain maalaustunteina. Oli tärkeää, että toisimme mukanamme Olimpiasta halvalla ostamamme samanlaiset kirkkaan siniset reput joissa on punaisia remmejä. Tomerina poikina tietenkin suostuimme.

Maanantaisin järjestetään koululla koulun jälkeen oppilaille jokseenkin vapaaehtoista Sketchingiä eli croqueita. Joka lukuvuoden loppuarviossa oppilaiden on kuitenkin kuulemma  esitettävä omat Sketching piirroksensa, olivat ne sitten muualla vapaa-ajalla tai kyseisessä koulunjälkeisessä kerhossa hankittuja ja niistä tietenkin saa pisteitä opettajien silmissä.
Olli oli käynyt Sketchingissä viime viikolla kun minä makasin sängyssä ja siellä oppilailla oli rullittain ruskeaa paperia käytössä ja kysyimme mistä sellaista saa. Meidät ohjattiin yläkerrokseen ja oven takaa löytyi ilmeisesti jonkinlainen tarvikevarasto, jossa pöydän takana istuskeli taas yksi vanhempi nainen vartioimassa. Hän ojentaa meille rullat, käymme leikkauttamassa osan pienemmäksi piirustusluokassa ja suuntaamme alas saliin. Siihen samaan jossa pidimme 3D MotionCapture sessiomme.
Hetken päästä malli aloittaa ja alamme piirtämään vimmatusti. Ajan myötä koko sali on ihan täynnä ja kaikki eivät tahdo mahtuakaan. Tunnin jälkeen on tauko. Karhea ruskea paperi alkaa ärsyttää kämmenselkääni. Piirrämme vielä noin puolituntia kunnes päätämme lähteä kotiin syömään ja lepäämään. Hahmotelmia syntyi varmaan noin viisitoista.

Sairaalaan osa 2 - antibioottiallergia

Sunnuntai 2.4.2017

Heräsin aamulla aivan punaisen ihottuman peitosta. Pieniä punaisia pisteitä ja kutinaa oli ilmennyt jo lauantaina kierrellessämme kaupungilla taidetarvikkeita, mutta ajattelin sen olevan jonkinlaista kloori-ihottumaa, sillä kävimme perjantaina uimassa Kipsalan uimahallissa. Tovin pähkäiltyämme ajattelimme, että ihottuma saattaakin olla allerginen reaktio viikko sitten saamiini antibiootteihin. Ja niinhän se olikin. Soitimme taksin ja matkasimme jälleen sairaalalle odottelemaan.
     Jonotusjärjestelmän kaikki näytöt näyttivät 'offline' merkkiä ja kysyin tiskiltä miten saan jonotusnumeron. Nainen tiskillä vain kysyi ihmetellen "Mikä numero?", mutta onneksi takana oli viime viikolla minua jututtanut tuttu mieshoitaja, joka tunnisti minut ja tuli luokseni. Hän sanoi huutavansa minua kun oli vuoroni.
     Pääsin parin opiskelijahoitajan kuulusteltavaksi ja koska allerginen reaktioni oli sen verran vahva päättivät he antaa minulle pistoksen lääkettä. Hoitaja ohjasi minut hoitopuolelle ja selvisi, että pistos tarkoittikin puolentoistatunnin tiputusta. No kerta se on ensimmäinenkin. Kahteen otteeseen meinasin pyörtyä alkumetreillä, mutta lopun aikaa istuskelinkin tippatelineen kanssa käytävällä ihan tyytyväisenä. Sain reseptin 10 päivän Zyrtec -kuuriin ja pääsin kotiin.
     Viikon kuluessa ihoni on palannut jo lähes entiselleen.

Varjoja

Torstai 30.4.2017

Aamu alkoi piirustamisella. Malli oli jonkin verran myöhässä. Opettaja ohjasi meidät pieneen varastoon siksi aikaa katselemaan vanhoja piirustuksen ja maalauksen töitä aikaisemmilta vuosikursseilta. Olin juuri viime kerralla aloittanut hieman varjostusta ja jatkoin samaan malliin. Aloitin kuitenkin mielestäni liian jyrkällä varjostuksella ja opettaja näytti liian tummien kohtien vaalentamiseen kikan. Ensin puhdistetaan kumia tyhjään kohtaan paperissa, minkä jälkeen painellaan tummaa aluetta jolloin kumi poistaa hieman tummaa paperilta. Ja toisto. Tätä varten on olemassa niitä erityispehmeitä pyyhekumeja. Samalla opettaja kertoi, että tämähän on sitten viimeinen kerta tämän mallin kanssa.

Tähän asti kerkesin.

Päivän päätteeksi meillä on maalausta. Jatkamme työskentelyämme kankaiden parissa. Maalaan toisen kerroksen pohjakerroksen päälle ja alan hahmotella varjoja ja kankaiden ryppyjä.

Jostain luokkaan oli ilmestynyt ämpärillinen mahlaa, jota opettajamme Ieva vaatii meitä juomaan. Se maistuu hieman miedommalta ja on juoksevampaa kuin mitä muistan lapsuudestani oman pihan koivusta valutetusta mahlasta. Myös muille oppilaille mallina ollut keski-ikäinen nainen on tuonut kaikille herkkuja. Suklaapalloja valkosuklaavanukastäytteellä.

Tällä kertaa maalaaminen sujuu ja pian aika onkin lopussa. Opettaja ilmoittaa, että tämä onkin viimeinen kerta kun käytämme aikaamme tähän asetelmaan. Tiedä sitten, koitanko maalata loput varjot valokuvasta käsin vai tulemmeko joskus Ollin kanssa vapaa-ajallamme luokkaan ja laitamme asetelman pystyyn.

Vielä olisi viimeisteltävää

3D ja MotionCapture

Keskiviikko 29.3.2017

3D juttusia

Piirustustunti kului hienosäätäessä mittasuhteita. Silmää, leukaa ja päälakea. Lopputunnista aloitin hieman korostamaan varjoja, ehkä hieman liian tummalla. Haluaisin jatkossa oppia varjostamaan paremmin rasteritekniikkaa soveltaen. Nyt jälki tuntuu liian epäjohdonmukaiselta ja kaaoottiselta. Vaikka kyseisessä tekniikassa on tiettyä viehätysvoimaa.

Pienen hyppytunnin jälkeen meillä alkoi 3D tunti ja kapusimme tietokoneluokkaan suunnittelemaan hahmojamme. Alkuperäinen suunnitelmani oli hyödyntää hahmossa päätä jonka toisella puolella on iloinen naama ja toisella puolella vihainen, mutta en vain keksinyt minkälaiseen hahmoon tai kohtaukseen sen liittäisin. Mielessäni kävi kaikkea vauvapäisistä bodareista aarteita vartioiviin golemeihin ja lihaviin kauppiaisiin. Päädyin loppujen lopuksi laihaan ja hintelään Tohtori Varikseen, jonka pää ei kääntyile oudosti. Tässä vaiheessa 3D opettajamme Alvis ilmaantuu luoksemme. Hän on ollut alakerrassa odottelemassa meitä MotionCapture tiloissa, vaikkakin aikaisemmin tekemässämme suunnitelmassa sen oli tarkoitus olla huomenna. Jaamme Alvikselle hahmomme ja sovimme, että kehittelemme nopeasti storyboardimme ja tapaamme hänet alakerrassa.
Alvis odottaa meitä suuressa huoneessa tietokoneen takana. Eteensä hän on rajannut alueen jonka reunalla kulkee kuusi tolppaa joissa on jokaisessa 2 kameraa, jotka paikantavat heijastavia pisteitä. Seuraavaksi alkaa MotionCapture asuun pukeutuminen. Puku on kauttaaltaan musta, mihin tiettyihin kohtiin on kiinnitettävä tarralla heijastinkuosilla päällystettyjä pisteitä. Sillä välin Alvis kalibroi kamerat kulkemalla ympyrää eräänlaisen haravan kanssa huitoen, johon on kiinnitetty muutama tuollainen heijastava piste.

Olen nyt puettu ja valmis. Menen keskelle aluetta seisomaan T-asentoon eli jalat yhdessä, pää suorassa ja kädet sivuille ojennettuna. Tietokoneelta valitaan sopiva hahmo ja kääntelen raajojani hieman ja tarkistamme, että näyn 3D ohjelmassa oikein. Jos satuin kulkemaan liian lähelle alueen reunoja hahmoni raajat alkoivat bugaamaan ja heilumaan rajusti. Onneksi Alvis on virittänyt videotykin heijastamaan takaseinään, jotta liikkujakin näkee missä mennään. Seuraavaksi aloitamme hahmojemme kohtausten harjoittelemisen.
Ensin harjoittelen Ollin ohjauksen alla hänen kohtaustaan, jossa laiskiainen löytää maasta mandoliinin. Alvis painaa nauhoitusnappia tietokoneelta ja esitys voi alkaa. Puku päällä liikkeiden tulee olla mieluiten suurieleisiä ja pitää koittaa olla peittämättä pukuun kiinnitettyjä heijastavia pisteitä. Sen jälkeen harjoittelen omaa kohtaustani. Siinä Tohtori Varis tulee töistä väsyneenä, heittää ensin salkkunsa pöydälle ja kulkee kohti viinikaappiaan, kaataa itselleen lasin ja juo sen yhdellä huikalla alas. Sen jälkeen hän muistaakin, että laukussa hänellä on jotain mielekästä. Hän istuutuu tuolille ja avaa salkun innoissaan. Sieltä löytyy hohtava lusikka. Tohtori Varis ylistää lusikkaa taivaisiin ja halaa tätä kuin omaa lastaan. Sen jälkeen hän tanssii lusikan kanssa hetken, minkä jälkeen asettaa tämän takaseinälle hyllylle muiden hieman haalistuneiden lusikoiden viereen ja menee takaisin istumaan.

Olli Alviksen pauloissa

Lopuksi puemme vielä puvun Ollin päälle ja hänkin saa esittää oman kohtauksensa ihan itse. Vaihtelun vuoksi Alvis vaihtaa liikutettavan hahmon toiseksi. Minulla se oli lihaksikas kovanaama ja nyt se on suuripäinen goblin. Olli eläytyy gobliniksi ja liikkuu kyyryssä loikkien ennen kuin näyttelee oman kohtauksensa.

     Käymme vielä pyörähtämässä valokuvauksen luokassa, mutta Raimo ilmoittaa meille, etteivät he tänään tee mitään sillä oppilaat ovat kipeänä. Pitemmittä puheitta lähdemme kohti Kipsalan saarta.