Kuvanveisto

Tiistai 28.3.2017

Lakanoissa hikoilu ja huokailu alkoi käydä henkisesti rankaksi ja oloni oli muuten kohtuullisen hyvä. Tiistaina lukujärjestyksessä oli lyhyt pätkä kuvanveistoa iltapäivästä, mikä on yksi mieliaineeni. Punnitsin rupeaman tarpeeksi stressittömäksi ja päätin lähteä käymään koulussa.

Tila on melko pieni ja täynnä tavaraa

Valoa

Astumme luokkaan ja paikalla on yksi opiskelija tekemässä lopputyötään ja hän kertoo, että opettaja palaa pian odotelkaa rauhassa. Katselemme ympärillemme ja tutkailemme kaikki tilat täyttäviä veistoksia. Pöydällä on liesi jossa on sangollinen jotain joka kiehuu pian ylitse ja paikalla ollut opiskelija rientää rauhoittamaan tilannetta. Pian luokkaan saapuvat Belgialaistytöt ja opettaja hetken heidän jälkeensä. Sangossa kiehuu steariinia. Odottelemme hetken kunnes se jäähtyy hieman ja opiskelija esittelee hieman omaa projektiaan ja vanhoja töitään. Yksi on punainen hauskan näköinen liinaan kääriytynyt vanhan naisen pää ja toinen betoniin valettu naama jonka suuhun on istutettu kasveja. Hänellä on myös isompi veistos johon tulee kolme hahmoa kamppailemaan keskenään. Ne kuvastavat mielensisäistä kamppailua.
Tänään harjoittelemme steariinivalun tekoa. Käytännössä dippaamme ensin sormemme kuumaan steariiniin, mikä toistetaan noin kymmenen kertaa. Jokaisen kerran välissä pitää odottaa muutama sekunti, että steariini jähmettyy hieman. Vieressä on sangollinen vettä, mikäli sula steariini on liian kuumaa iholla. Se oli. Seuraavaksi vuorossa oli sormen venkoaminen varovasti irti muotista. Muottiin kaadettiin kipsiseos ja annettiin jähmettyä hetken. Puolikovaan kipsiin asetettiin taiteltu rautalangan pätkä. Meidän sormemme sidottiin narulla roikkumaan puukapulaan josta roikkuvat sormet upotettiin kiehuvaan sankoon ja annettiin liota kunnes steariinimuotti suli pois. Tuloksena on erittäin tarkka, jokaisen uran paljastava sormivalu.

Käytännöllinen ylimääräinen sormi

Toistimme saman myös enemmillä sormilla ja osalla kämmentä. Muuten sama prosessi, mutta kättä oli huomattavasti vaikeampi saada muotista vapaaksi eikä käsiin laitettu rautalankaa, vaan ne upotettiin varovasti sankoon asetellen. Ollin kädestä katkesi sormi ja hän jätti sen koululle kuivumaan jotta ensi kerralla se voitaisiin liimata yhteen. Omani onnistui moitteettmoasti, mutta innostuksissani en jättänyt sitä koululle kuivumaan vaan otin mukaani, jolloin siitä katkesi peukalo matkan varrella. Peukalon ja muiden sormien välissä on pieni rako, jotta käteen voisi asettaa jotain sen pideltäväksi.

Käsi jumissa

Hupsista 

Parin vuoden sisään he tulevat saamaan tilavemmat kuvanveistontilat. Jatkossa saatamme päästä kokeilemaan jonkinlaista pronssi tai metallivalua, johon tilat ovat toisaalla. Se olisi mielenkiintoista, sillä Hyrian tiloissa meillä ei ole sellaiseen mahdollisuutta. Voisimme varmasti toteuttaa myös jonkin isomman kipsivalun, mutta tuskin meillä on mahdollisuutta viedä sellaisia suomeen kovin helposti.

Sairastuminen

Torstaina koulun jälkeen olimme jotenkin erityisen poikki, ehkä emme olleet syöneet tarpeeksi ja olimme hengittäneet liikaa tärpättiä. Olimme aivan poikki ja iltaa kohden minun kurkkuni kipeytyi. Myös Ollilla oli aikaisemmin viikolla ollut normaalia arastusta kipeämpi kurkku.

     Perjantaina herään siihen, että nieleminen sattuu ja nieluni on turvoksissa. En osaa vielä erottaa eilisillan takkuista olotilaa aamukohmeesta, mutta päivän myötä tulee erittäin selväksi, että nyt ollaan kipeitä. Söin Ollin apteekista ostamia kurkkukipua lievittäviä imeskelytabletteja ja makasin sängyssä ja torkuin, sillä en pystynyt muutakaan ja se helpotti oloa. Myöhään iltapäivällä Olli kävi kaupassa ja samalla apteekissa ja toi minulle kuumemittarin sekä lämpöä alentavaa TriFlunexia ja jogurttia ja joitain helppoja tomaattikeittopikapusseja syötäväksi. Lämmöksi mittasin 38,5C. TriFlunex toimii periaatteessa samalla tavalla kuin Finrexin. Sen turruttavan vaikutuksen ansiosta syöminen oli hieman helpompaa, mutta erittäin kivuliasta jokatapauksessa. Hikoilin myös valtavasti koko yön.

     Lauantaina päätin, että nyt täytyy päästä lääkärille ja soitin ensin Suomeen Michelelle ja ilmoitin tilanteestani, minkä jälkeen soitin Jolantalle. Hänellä oli sopivasti lauantaina muutenkin ylimääräisiä töitä koulullamme ja hän lupautui viemään minut lääkäriin. Pidän huolta, että muistan ottaa vakuutuslaput mukaan.

     Noin tunnin odottelun jälkeen istuimme Ollin kanssa Jolantan kyydissä ja matkasimme Riikan keskustaan jollekin "ARS" päivystysklinikalle. Päivystävä lääkäri oli mennyt jonnekin eivätkä he osanneet sanoa milloin hän palaa, mutta he viittasivat meidät toiseen paikkaan. Se oli n. vartin kävelymatkan päässä. Pihalla muuten satoi hieman. Seuraava paikkamme oli jonkinlaisen sekavan terveydenhuoltokampuksen laidalla, mutta sielläkään ei ollut lääkäriä minua varten. Kello lähestyi yhtä jolloin Jolantan työt alkaisivat koululla. Hän soittaa muutaman puhelun ja peruu ensimmäisen kokouksensa ja saa kolme tuntia lisäaikaa. "We are going to save you. Yes." hän sanoo. Ennen lähtöä juomani TriFlunex alkaa pikkuhiljaa häivetä, mikä tarkoittaa sitä, että pian lämpöni lähtisi tasaiseen nousuun.

Sairaalassa odottelin yhteensä n. 3,5h

      Kiidämme autolla Riikan toiselle puolelle Kipsalan saaren ohi. Kiertelemme tovin aikaa ja Jolanta kertookin, että autolla on melkein mahdotonta löytää mihinkään, ellei ole paikallinen, sillä melkein mistään ei saa kääntyä vasemmalle ja kadut ovat hämmentäviä. Jotenkin päädymme taas yhden, tälläkertaa yleisen sairaalan eteen ja Jolanta käy sisältä kysymässä mihin meidän täytyy ajaa päästäksemme oikeaan paikkaan. Kierrämme hyvän matkaa sairaalan alueen takaosaan jonka jälkeen suunnistamme vielä jonkin rakennuksen läpi ja vaikka minne. Tulemme vastaanottotilaan jossa on pieni odotustila penkkeineen ja vuoronumeroineen. Tilan halki kulkee myös hätätilapotilaat kärrysänkyineen. 238 on minun onnennumeroni. Taulu näyttää 231. Valtava nälkäkin alkaa heikottaa. Jolanta ostaa minulle kaakaon ja pähkinöitä evääksi, sillä muutakaan ei ole tarjolla. Puoli kolmen maissa Jolanta lähtee koululle töihin ja toivottaa onnea matkaan. Kahdesta muusta paikasta ei olisi välttämättä edes saanut englanniksi palvelua, mutta täällä se onnistui. Jolanta kysyi asiasta ja ilmoitti myös heille etukäteen, että englannista olisi nyt hyötyä. Hän oli todella suureksi avuksi. Hän kirjoitti valmiiksi lapulle meille taksia varten sairaalan osoitteet sun muut.

     Kolmen aikoihin tulee minun vuoroni. Kerron vaivani, ojennan eurooppalaisen sairaanhoitokorttini ja vakuutuslappuni. Saan kuulemma myöhemmin laskun jonka minun täytyy toimittaa vakuutusyhtiölle maksettavaksi. Olli ei saa tulla kanssani toiselle puolelle odottelemaan, joten hyvästelen hänet. Hoitaja ohjaa minut käytävää pitkin ja penkille istumaan. Tunti tai kaksi siinä menee riippuen miten kiireinen lääkäri on. Kaksi tuntiahan siihen aika tarkalleen meni. Tuon ajan käytin suurimmaksi osaksi nukkuen ja nuokkuen.

     Lääkäri vilkaisee suuhuni ja toteaa akuutin angiinan. Odottelen käytävällä vartin ja hän tulee ulos reseptin kanssa ja ohjaa minut jollekin tiskille jossa rouva allekirjoittaa reseptin ja pyytää n. 4 euron maksua. Tällä aikaa Olli on kävellyt ruokakaupan kautta asunnolle ja odottelee minua siellä. Itse en voi kävellä tuota matkaa tässä kunnossa joten pitäisi keksiä miten saan taksin. Jolantakaan ei antanut mitään taksinumeroa. Niin ja päivällä Michele tietenkin oli muistuttanut, että varokaa sitten niitä kusettaja takseja, pitää olla tarkkana niiden suhteen. Taksihässäköinnin ajatuksesta puistattuneena kävelen ulos ja huomaan oven edessä juuri paikalle saapuneen taksin josta astuu ulos joukko ihmisiä. Heilutan taksille ja pääsen hänen kyydillään suoraa asuntolamme eteen. 4€. Tai kyllä hän vähän sitä hintaa pyöristi/antoi liian vähän vaihtorahaa takaisin, mutta ei paljoa kiinnostanut.

     Apteekissa on sama myyjä kuin aamullakin, jolta kävin kyselemässä jotain lääkkeitä ja kysyin myös mistä mahtaisi saada reseptiä, johon hän oli vain kohautellut olkiaan. Ojennan reseptin, saan lääkkeet ja menen kotiin. 

     

Sweet relief <3

     Lääkkeet auttavat heti. Pari ensimmäistä päivää oloni on kummallinen. Vietän vielä pari päivää sängyn pohjalla, kunnes oloni on jo maanantaina iltaa kohti melkein terve. Lääkäri määräsi, ettei viikkoon saisi tehdä mitään.
     En suosittele vieraassa maassa sairastumista kenellekään. Minulla oli onnekseni apunani Olli, sekä henkilökohtainen autonkuljettaja. 

Torstai

Torstai 23.3.2017 d

Toinen varsinainen koulupäivä. Lyhyet piirustustunnit auttavat kyllä keskittymään itse työskentelyyn. Ei tee mieli laiskotella, sillä nyt kun on päässyt vauhtiin ei haluaisi heti lopettaa. Täytyy ottaa kaikki irti.

Toisen istunnon jälkeen.

Piirustuksen jälkeen meillä oli muutaman tunnin hyppytunti, minkä jälkeen meillä olisi ensimmäinen kosketus öljymaalauksen kanssa. Jätimme hyppytuntien takia aamulla maalaustarvikkeemme asunnollemme, joten lähdimme nyt käymään kotosalla. Tarkoituksemme oli tehdä myös ruokaa, mutta kirjoittelimmekin vain blogia ja kerkesimme juuri ja juuri syödä leivät. Meille tuli hieman kiire paluumatkalla ja huomasimme, että kiireessä koulumatkan voi taittaa n. vartissa.

Ollin paletti.

Opettaja oli hieman myöhässä joten odottelimme kärsivällisesti ja koitimme olla poissa oppilaiden tieltä jotka asettuivat omille paikoilleen maalaamaan aikaisemmin mainitsemaani vanhaa miestä. Opettaja saapui paikalle ja ilmoitti, että me emme tulisi maalaamaan elävää herrasmiestä, vaan kankaita. Hän pystytti sermin meidän ja elävän mallin väliin ja ripusti siihen roikkumaan erivärisiä kankaita. Harjoituksen tarkoitus on oppia sekoittamaan pigmenttejä. Koulussa he oppivat tarkan järjestyksen miten tuubit asetellaan riviin. Käytössäni oli ensikertaa myös kookas paletti. Se on mahtava ja pidän siitä paljon. Siihenkin on tarkoitus laittaa värit tarkasti paletin reunoille ja käyttää keskiosaa sekoittamista varten. Lämpimät/vaaleat toiselle puolelle ja kylmät/tummat toiselle. Oli aluksi hämmentävää sillä opettaja ja oppilaat eivät käyttäneet sanaa kylmä tai lämmin, vaan kylmät sävyt olivat järjestelmällisesti vain tummia sävyjä. Muistaakseni taidekaupassakin tämä hämmensi.
     Aluksi opettaja näytti kuinka kannattaa luonnostella työ ottamalla haaleaksi ohennettua vaaleaa sinistä ja tehdä sillä pohjaluonnos ja asetelma ennenkuin jatkaa. Opettaja siis teki nopean luonnoksen taulupohjalleni. Myöhemmin maalatessani huomasin, että olin vain koittanut itse soveltaa opettajan tekemää sommitelmaa, eikä minulla oikeastaan ollut selkeää mielikuvaa missä maalaus rajautuu. Tämä alkoi jossain vaiheessa turhauttaa minua.

Ensimmäisen tunnin tulosta

     Meillä oli myös pienet tärpättiastiat kiinnitettynä maalauspaletin reunaan johon sai mukavasti sopivan määrän tärpättiä. Siinä oli myös kansi, joka tuntui meistä kätevältä, mutta aina kun kävin pesemässä pensseleitä ja opettaja tuli ohjeistamaan minua ja huomasi, että olin laittanut kannen tärpättipurkkiini hän kummasteli miksi minä laitan kokoajan kannen tärpättipurkkiini. Läksyksi hän antoikin isomman tärpättipurkin hankkimisen, sillä purkkimme oli liian pieni suurille pensseleille ja tyhjeni nopeasti.

Ensimmäinen varsinainen koulupäivä

Keskiviikko 22.3.2017

Koulumatkaan jalan on hyvä varata n puolituntia aikaa, mutta kiireessä se menee vähän alle 20 minuutissa.
     Ensimmäinen päivämme alkaa piirtämisellä kello 9. Opiskelijat ja opettaja asettettelevat asioita paikoilleen ja otamme Ollin kanssa jakkarat ja piirustustelineet. Aloitamme piirtämällä elävästä mallista muotokuvaa. Opettajamme ei osaa englantia kovin hyvin, mutta opiskelijat ovat siinä erittäin hyviä ja auttavat opettajaa välittämään meille hänen tervehdyksensä ja neuvonsa. Täällä koulussa opettajilla on myös tapana piirtää tai maalata oppilaiden töihin. Se saattaa vaivata joitakin, mutta piirustuksessa huomasin, että se oli melko hyödyllistä, sillä vaikka opettaja ei englantia juuri osannutkaan pystyi hän antamaan osviittaa viivoillaan jos pää oli liian suuri tai pieni ja jos jokin kohta oli hänen silmäänsä väärässä paikassa. Suomessa meillä ei ole ollut piirtämistä pitkään aikaan joten pääsin oikeastaan vauhtiin vasta kun tunti loppui. Meille annettiin selkeät ohjeet vaiheittain miten kannattaa tehdä. Ensin keskitytään siihen, että saadaan kaikki paikoilleen oikeassa suhteessa. Sitten katsotaan missä menevät varjon ja valon rajat. Kun varjot on saatu paikoilleen niin vasta silloin varjoihin aletaan lisäämään sävyjä ja yksityiskohtia jne. Niin ja oppitunti tosiaan kesti vain puolitoista tuntia taukoineen.

Ensimmäisen tunnin tulos

Seuraavana lukujärjestyksessä luki 3D Animaatio. Kapusimme piirustusluokan viereisiä portaita pitkin ylös odottelemaan opettajaa. Hän vaikutti oikein mukavalta ja osasi englantiakin hyvin. Keskustelimme aluksi tovin siitä, mitä haluaisimme oppia ja onko meillä millaista kokemusta 3D työskentelyn kanssa. No, eipä juuri. Päädyimme suunnitelmaan jossa suunnittelemme hahmot jotka toteutamme Maya mallinnusohjelmalla. Suunnittelemme hahmoillemme myös liikkeet ja pienen storyboardin. Käymme nauhoittamassa animaation koulun MotionCapture välineillä. Eli hyppäämme sellaiseen pukuun jonka liikkeitä nauhoitetaan viidellä kameralla ja se liikedata siirretään sitten tietokoneelle. Liitämme liikkeen luomaamme hahmoon ja korjailemme sitä. Lopuksi hienosäädämme valot ja muut lyhyeen animaatiopätkäämme. Opettajamme näytti meille nopeasti kaikki vaiheet tietokoneella. Kaiken kaikkiaan olin innoissani kyseisestä projektista.

Seuraavaksi meillä on valokuvausta kello kaksitoista. Käymme katsomassa miten se kanttiini toimii. Linjaston täti ei juurikaan osannut englantia, mutta saimme syötäväksemme risottoa ja salaattia. Kaikki maksaa erikseen, mutta kaiken saa myös valita itse, eikä se kovin kallistakaan ollut. Pian riensimme valokuvausstudioon, jossa meidän oli tarkoitus seurata parin opiskelijan projektin toteutusta, mutta malli oli myöhässä. Opettajamme Raimo pyysi meitä palaamaan kahdelta.

     Hetken istuskeltuamme ja seurattuamme kameratarpeiston siirtelyä päätimme lähteä ulos. Törmäsimme yhteen Belgialaisista joka oli hukannut toverinsa ja lainasin hänelle puhelintani. 3D opettajamme oli lähdössä pyörällä koulusta ja häne kertoi, että vähän matkan päässä on mielenkiintoinen kasvihuone johon pääsee sisään eurolla. Ajattelimme ottaa selvää josko vahingossa löytäisimme tuon kiinnostavan puutarhan. No emmehän me löytäneet, mutta kiersimme pienen lenkin. Talot olivat rapistuneessa kunnossa ja pienempiä katuja ei oltu huollettu pitkään aikaan.

     Valokuvausprojektissa he käyttivät vanhaa kameraa ja valottivat kuvat lasilevylle ja kehittivät punaisessa huoneessa. Teemana heillä oli geometriamuotikuvaus. Vanha tekniikka yhdistettynä tiukan geometrisiin ja pelkistettyihin muotoihin toi ideaan hauskan kontrastin. Yhtä kuvaa valmisteltiin helposti yli vartti jonka jälkeen muutama minuutti punaisessa huoneessa. Ja sama toistui. Näytti siltä, että olimme seuranneet sivusta kaiken mitä pystyimme. Eikä meille ilmeistesti ollut tarvetta. Päätimme lopettaa ensimmäisen koulupäivämme siihen.

Museo ja Riika

Tiistai 21.3.2017

Kartta ja ostoslista

Tänään matkaamme kohti Latvian Taidemuseota. Vietämme hitaan aamun asunnollamme tutkien Jolantan meille piirtämää karttaa ja haemme Olimpiasta pahviset matkakortit joilla pääsemme yhteensä 30 matkaa. Tai tarkoitus oli ostaa kummallekin oma 30 matkan kortti, mutta saimme kummatkin 2 korttia joissa oli 5 ja 10 matkaa. Keskustaan vievälle bussipysäkille päästäkseen täytyy kulkea alikulun kautta, mistä löytää suomalaisen muistokirjoituksen: "missä se kissatorni on? t. turistikissa". Pysäkillä koitamme saada selvää pylväissä olevista taulukoista millä pääsee mihin ja milloin, tai edes miten niitä luetaan. Kipsalan saaren ja kaupungin välillä ei kyllä olekaan muuta kuin yksi iso silta, joten ainakaan kauhean kauas tuskin onnistuisimme eksymään. Hyppäämme pois jonkun ajan päästä johonkin. Kello kahteen on vielä muutama tunti joten lähdemme tutkimusmatkalle. Tarkoituksenamme on ostaa taidetarvikkeita maalausta varten ja löytää jostain halvat ja kätevät laukut/reput koulutarvikkeiden ja ostosten kuljettamiseen.

Alikulku, joka aloittaa matkan markkina-alueelle, sekä takana nouseva lihahalli

    Kuljemme pitkin Riikan halkaisevan joen vierellä kulkevia puistoja ja nostelemme kulmakarvojamme erinäisille patsaille ja muistomerkeille. Löydämme itsemme Latvian rautatieaseman liepeiltä, mistä taas löydämme uudenlaisen yksinkertaista tehtävää suorittavan, vanhan rouvan. Nimittäin tällä kertaa hän toimii rahastajana pienessä kopissa miesten vessassa. Pienen vessalipukkeen saa kolmellakymmenellä sentillä. Jatkamme matkaa markkina-alueelle jossa hypistelemme ja silmäilemme jos jotakin.

Alue sulkee sisäänsä kauppahallin näköisen tiilirakennuksen ja päätämme poistua sitä kautta markkinoilta. Halli onkin omistettu täysin ehdalle lihalle ja muille eläimistä irrotetuille osille. Koko paikka haisee kummalle. Käymme varmuuden vuoksi kiertämässä läpi stockmannin. Ihan yhtä kallista siellä on kuin Suomessa. Toinen mielenkiintoinen asia on, että monissa liikennevaloissa on laskuri joka kertoo kauanko valojen vaihtumiseen on. Itseasiassa ensimmäisiin laskeviin liikennevaloihin törmäsimme jo Tallinnassa. Tämä on yksi asia jonka ehdottomasti haluaisin myös Suomeen. Jotkin valoista pitävät ääntä joka kuulostaa miellyttävän 8-bittiseltä.
     Olemme hyvissä ajoin Latvian Taidemuseon edessä, mutta ketään ei vielä näy missään joten käymme tien toisella puolella teellä ja pidämme museon portaita silmällä. Myöhemmin istumme museossa odottelemassa. Ensin tapaamme Belgialaisten ryhmän ja pian koulumme omat oppilaat Elisabeth ja Marianna saapuvat paikalle ja aloitamme kierroksen.

     Museon alimmassa kerroksessa maan-alla on modernin taiteen osasto. Tällä kertaa sieltä löytyy kokoelma erilaisia video-installaatioita ja taidefilosofisia havainnekuvia. Ylimmässä kerroksessa on metsotintalla ja akvatintalla toteutettuja Echerin tyylisiä heijastaviin palloihin luotuja tarkkoja grafiikkoja. Välikerroksista löysimme vanhempia teoksia joihin kuului mm  neuvostoajan propagandistiset maalaukset, sykähdyttävät luontoaiheiset maalaukset sekä koulumme perustaja Janis Rozentalsin töitä. Mukaan mahtui myös uudempia modernimpia ja ekspressiivisempiäkin töitä. Myös itse museo oli näyttävä. Valkoiset tilat ja kultaiseksi maalatut ornamentiikat. Se on kuulemma juuri viime vuonna uudelleen avattu yleisölle. Sitä ennen se oli pari vuotta kunnostettavana.
     Kierroksen päätyttyä lähdemme yhdessä etsimään ruokapaikkaa, mutta sitä ennen minun ja Ollin on ostettava taidetarvikkeemme museon vierestä Latvian Taideakatemiassa sijaitsevassa  tarvikeliikkeestä. Rahaa meillä menee tähän n. 80e vaikka ostimme synteettisiä öljyvärejä ja vain yhdet taulupohjat n. 15e kpl. Tarvitsemme vielä muutaman taulupohjan. Myöhemmin huomasimme, että ostamissamme taulupohjissa oli kupruja. Ehkä vain käymme hakemassa Tigeristä halvemmat.
     Päästyämme ruokapaikalle oppaamme lähtivät tiehensä ja sanoivat palaavansa 40min päästä. Paikka oli WokiToki joka on vähän kuin SubWay, mutta wokilla. Menussa ei näkynyt paria sanaa enempää englantia joten väistimme hämmentävän tilanteen ja etsimme turvallisen PizzaHutin 100m päästä.
    Loppuilta kuluikin oppaidemme näyttäessä meille kapunkia ja minun ja Ollin raahatessa kahta taulupohjaa ja kahta pussia tarvikkeita. Pääsimme tutustumaan heidän kantapaikkaansa, mikä oli tunnelmallinen pieni baari, joka tarjoaa aika-ajoin live-musiikkia. Loppuillan käytimmekin tutustumiseen ja keskustelemiseen kouluistamme.

Olimpia

Maanantai 20.03.2017

Koulun esittelykierroksen jälkeen astelemme asuntomme vieressä sijaitsevaan ostoskeskus Olimpiaan joka tulee toimimaan lähikauppanamme vaihdon ajan. Sen kyljessä on kuntosali. Alemmassa kerroksessa on pieni kioski, urheiluvälineliike, pieni elektroniikkaputiikki, luontaistuotekauppa, koru tai kosmetiikkakauppa, "alko", pieni lemmikkitarvike- ja eläinkauppa, apteekki ja joitain muita. Niin, aivan valtava ruoka ja muut perustarvikkeet kauppa "Rimi". Käymme ensin ostamaan vitamiineja ja muita tarvikkeita apteekista. Ennen elintarvikkeiden ostoa käymme yläkertaan jossa on parturin lisäksi kaikki rakennuksen ruokailupaikat. Salaattibaari, Subway, kebabbila, Hesburger ja muita. Käymme Subissa. Sen jälkeen kävimme sitten ostamassa kaikki perusruokajutut uudesta ja kummallisesti järjestellystä, valtavasta kaupasta. Asuntoon päästyämme olimme aivan puhki. Onneksi matkaa kaupasta ei ollut paljon, mutta muuten kävelimme varmasti useamman kymmentä kilometriä tänä päivänä.

Ensikohtaaminen

Maanantai 20.05.2017

Koulu sijaitsee lähellä huoneistoamme ja se on vanhojen ränsistyneiden ja hylätyn näköisten rakennelmien keskellä vilkkaan maantien vieressä. Nurkan takaa löytyy hieno, hyvin säilynyt korkea tiilirakennus, jota ympäröi musta ohut rauta-aidat. Sisäpihalla näyttää olevan veistoksia ja pihalla kulkee omalaatuisen näköistä porukkaa mikä viittaa siihen, että olemme saapuneet oikeaan paikkaan.

Vasemmassa vitriinissä sijaitsee kanttiini ja oikeassa kuvanveiston tilat. Ylempänä on piirustuksen ja maalauksen tiloja. Ja kattohuoneistossa tietokoneluokat.

Astumme sisään pääovista rappukäytävään. Vasemmalla ylemmän kerroksen reunalla pienen pöydän takana istuu viralliselta vaikuttava vanha rouvashenkilö kenestä olimme kuulleet Henriettan blogista. Hän ohjaa meidät pääovista nähden alempaan kerrokseen ja koputtaa huoneeseen nro. 2 josta ilmestyy meidän yhteyshenkilömme ja koulun kv-vastaava Jolanta. Lämminhenkinen kiharapäinen vanhempi nainen. Hän muistuttaa minun viime kesän työnantajaani. Pitemmittä puheitta hän näyttää mihin voimme jättää takkimme. Huoneen nro. 2 vieressä on narikka jossa istuu pari vanhempaa naista katsomassa toiselta näytöltä saippuasarjaa ja toiselta valvontakameroiden näkymiä. Seuraamme Jolantaa virallisen rouvashenkilön ohi. Käytävillä on esillä toisen vuoden oppilaiden omakuvia eri tekniikoilla. Ja peura. Iso täytetty peura. Niitä on kaksi. Toinen on koulun kyljessä sijaitsevassa lasitetussa porraskäytävässä. Jolanta vie meitä luokasta toiseen. Ensin käymme kurkkaamassa maalausluokkaan joka on kolmannessa kerroksessa. Siellä oppilaat maalaavat elävää mallia. Vanhaa miestä istumassa tuolilla. Pian maalauksen opettaja tulee paikalle. Esittäydymme, kierrämme luokassa ja saamme listan tarvikkeista joita meidän tulee hankkia. Luokka on valoisa ja jos valo ei riitä on mahdollisuus laittaa luonnonvaloa imitoivat valolevyt päälle, jotka sijaitsevat ikkunoiden välissä. Aikamoista. Seuraavasta kerroksesta löytyy piirustusluokat. Niissä ei ole tunteja meneillään joten voimme tutkia niitä kaikessa rauhassa. Nekin ovat todella valoisat. Tummia puurakenteita vaaleita pintoja vasten. Kipsimalleja on valtava määrä ja paljon eri kokoisia. Puitteet ovat paljon paremmat kuin omassa koulussamme. Täytettyjä eläimiäkin löytyy. Piirustusluokkien vierestä löytyy pienet rappuset jotka kiertävät ylös kattohuoneistoihin, missä sijaitsee tietokoneluokat. Muutama opiskelija työskentelee projektinsa parissa isoilla piirtopöydillä. Niillä kalliilla jotka voi asettaa itse pystyyn ja joihin voi piirtää suoraan näytölle. Jatkamme samaa rataa koulun toisenkin puolen joka on kutakuinkin samanlainen. Koulussa on myös kirjasto jonne emme pääse kurkkaamaan sillä kirjastotäti on kipeänä. Huoneessa nro. 2 istuudumme alas paperitöiden ja kysymysten pariin. Jolanta kertoo meille lukujärjestyksestämme ja siitä, että huomenna pari koulun oppilasta on viemässä Belgialaisia vaihto-opiskelijoita Riikan taidemuseoon kierrokselle 14 aikaan. Lopuksi ojennan ostamamme tuliaiset Pandan lakritsapussin ja pienikokoisen Hannu Hyrskeen grafiikan, kiitämme kierroksesta, korjaamme takkimme talteen ja poistumme rakennuksesta.